Näin syntyi kranssi ensikertalaiselta

Halusin tehdä oveemme kranssin, mutta en osannut. Päätin lähteä Marttojen oppiin Tuomelan kirjastolle. Se oli hyvä päätös: sen kun kävelin valmiiseen pöytään ja rupesin hommiin.

Heti alkuun varasin käden ulottuville tärkeät välineet: sidontarautalankaa ja leikkurit. (Palvelu tosin pelasi niin hyvin, että saimme rautalangat sopiviksi pätkiksi leikattuna.)


Martat olivat tehneet meille risurenkaita kranssin pohjaksi. Renkaasta tuli tukeva, kun kötystin sen ympärille rautalankaa.


Pohjaa sai ruveta peittämään kukin valintansa mukaan männynhavuilla, mustikan- ja puolukanvarvuilla, jäkälälla, ruusunoksilla tai tammenlehdillä.


Valitsin männynhavut, koska niitä oli säkkikaupalla - sitä paitsi ne tuoksuivat hyvältä. Niiden ainut haittapuoli oli pihka (seuraavalla kerralla essu mukaan). Asettelin havut kerroksittain pohjan päälle ja molemmille sivuille. Kerrosten sopiva väli on pari senttiä. Tärkeää on, että mitään ei jää rumasti näkyviin. Ja joka kerroksen ympärille taas tiukasti rautalankaa.


Jos pohja on itsessään kaunis, siitä voi jättää osan peittämättä. Lopputulos voi olla hyvinkin elegantti.


Kranssin koristelu on makuasia, jossa on vain mielikuvitus rajana. Siinä voi käyttää vanhoja kuusenkoristeita, paperinarua, käpyjä, lasihelmiä, olkitähtiä, piparkakkuja...





Jotkut unohtavat synteettiset koristeet ja yhdistävät kauniisti eri luonnonmateriaaleja.


Minun kranssistani tuli hyvin naturelli. Muutama puolukanvarpu ja jäkälätupsu pilkistävät havujen välistä.


Siellä se nyt roikkuu, ulko-ovessa. Kiitos Tuomelan kirjastolle ja Martoille työpajan järjestelyistä, opastuksesta ja materiaaleista! Kiitos osallistujille tunnelmasta ja siitä, että sain ottaa kuvia.