Söpöintä maailmassa

Usein kuulee sanottavan, että joku kuuluu joko koira- tai kissaihmisiin. Jostain syystä nämä sinänsä samankaltaiset otukset jakavat meidät siis kahteen kastiin. Uutiskanava CNN raportoi taannoin tutkimuksesta, jossa verrattiin kissa - ja koiraihmisten persoonallisuuksia. Tutkimus osoitti, että koiraihmiset olivat sosiaalisempia ja ulospäin suuntautuvampia, kun taas kissaihmiset ovat neuroottisempia, mutta luovia ja avoimia uusille asioille. Itse kuulun selkeästi tuohon jälkimmäiseen ryhmään, noista persoonallisuuden ominaisuuksista en kyllä ole ihan niin varma.

Työtoverini on sitä mieltä, että tuskin mitään sen kauniimpaa on kuin kissa. Minä olen myös sitä mieltä, että aivan varmasti mitään sen söpömpää tässä maailmassa ei ole kuin kissanpentu.



Kissoja voi kouluttaa, vaikka ne ovatkin mitä itsellisimpiä otuksia. Pitää kuulemma vain ymmärtää mitä kissa ajattelee ja olla kärsivällinen. Oppaat kertovat, että kissoihin ei toruminen tai moittiminen tehoa. Vain kiitoksella voi saada aikaan jotain. Makupalatkin kyllä auttavat. Ihan mukavaltahan se itsestäkin tuntuisi, jos joku aina silittäisi selkää ja sanoisi hyvä, hyvä, kun on onnistunut ja tehnyt jotain oikein. Ja antaisi päälle suklaapalan.

Muutenkin juuri nyt toivoisin voivani vaihtaa osia kissan kanssa. Viettäisin päiväni pääasiassa nukkuen. Silloin tällöin voisi sitten syödä jotain ja vaikka jahdata hetken paperitolloa.

Doris Lessing: Kissoista, 2009
Vicki Myron: Kirjastokissa, 2008
Patrick McDonnell: Kamut
Britta-Lisa Joutsen: Kissa soitti ovikelloa, 2. p. 1972

- Jaana